tiistai 10. huhtikuuta 2012

keskellä viikkoa, keskellä päivää

Tämä on niitä hetkiä, joista olen haaveillut pitkin talvea. Istun lasitetulla parvekkeella läppärin ja naistenlehtien kanssa ja siemailen jääkylmää siideriä. Olkoonkin, että parveke on täynnä kaninkarvoja ja että läheiseltä työmaalta kuuluu koneiden jyske. Kun työajat ovat mitä sattuu, on omista vapaahetkistä nautittava silloin, kun ne osuvat kohdalle. Pääsiäinen meni töissä ja nyt olen taas muutaman päivän vapaalla.


En ole koskaan tehnyt muuta kuin vuorotyötä. Toistaiseksi koen, että se sopii minulle, mutta kyllä iän karttuessa vajaaksi jääneet yöunet joskus painavat. Nykyään ei enää voi ottaa maratonpäiväuniakaan, kun jälkikasvu roikkuu hihassa. Välillä kadehdin ihmisiä, joilla on säännöllinen viikko- ja päivärytmi, mutta toisaalta minun ei tarvitse jonottaa aamuruuhkissa, miettiä koska voin käydä jossain virastossa ja ruokaostoksetkin hoituvat silloin, kun kaupassa on hiljaisinta.


Pidin muuten kovasti viimeisimmästä Gloriasta, erityisesti editoriaali mustavalkoisesta pukeutumisesta osui ja upposi.


Onko lukijoiden joukossa vuorotyöntekijöitä tai peräti oman aikansa herroja? Entäpä te, jotka teette siistiä virka-aikaa, miten sen koette?

24 kommenttia:

  1. Oi, olisi varmasti ihanaa olla kerrankin hoitamassa ns. virastoasioita jonottamatta!

    Itselläni on sellainen työ, että voin olla poissa (lue: kampaajalla) ihan koska haluan. Teoriassa. Käytännössä, kun kalenterissa on 5-7 palaveria JOKA päivä, ei ole aikaa edes vessaan tai lounaalle, saatika sitten muihin ylellisyyksiin. Käyn välillä "tupakkatauolla" lukemassa blogipostauksen tai pari; nytkin syön pähkinöitä, jotta jaksaisin iltaan asti...

    Mutta en valita, itse olen tämän tieni valinnut ja pidän työstäni. Epäsäännöllisiä unirytmejä en jaksaisi millään, nostan isosti hattua kaikille vuorotyöläisille - vaikka kaikkeen varmasti tottuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työsi kuulostaa haastavalta. Olisi varmaan helpompi tehdä sellaista virka-aikaa, jossa olisi vähän aikaa pasianssin peluulle:) Mutta toisaalta tärkeintä on että työstään pitää!

      Poista
  2. Opiskeluissa on puolensa. Vaikka meillä ei akateemista vapautta juuri tunneta, silloin tällöin on päivisin vapaata ja aikaa hoitaa asioita tai käytä muuten kaupungilla. Järkytyn aina yhtä paljon, jos eksyn esim. vaatekauppaan lauantaina enkä kerta kaikkiaan siedä sitä ihmispaljoutta!

    Opiskelemallani alalla "onneksi" epäsäännölliset työajat ovat melkein sääntö. Nyt kun teen töitä ihan virka-aikaan, huomaan erityisen hyvin, miten paljon paremmin mulle sopii sellainen rytmi jossa painan muutaman päivän kutakuinkin ympäri vuorokauden ja sitten olen vapaalla. Toistaiseksi mulle on ollut tuosta suoriutuminen helppoa jättämällä yö ihan reilusti väliin. En ole eläessäni nukkunut päiväunia tai edes juonut kahvia, joten en usko, että näillä nykyisillä tottumuksilla loppuikääni jaksaisin tuollaista menoa. Varsinkaan, kun en valvomisen jälkeenkään nuku kuin korkeintaan sen 8 tunnin normaalit yöunet. Pitäisi jotenkin oppia paremmaksi nukkujaksi, mun unelma-alani nimenomaan on työajaltaan epäsäännöllinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle akateeminen vapaus oli aikanaan vähän liikaa, taiteluksi meni välillä. Lääkiksessä on minun näkökulmastani hyvä puoli tuo opintojen luonnostaan tuleva suunnitelmallisuus.

      Poista
  3. Olen vuorotyöläinen ja oppinut pitämään siitä. Juuri nuo rauhalliset kaupassakäynnit ja oman ajan ottaminen keskellä viikkoa sopivat minulle. Aikaiset aamuherätykset ovat pahinta, mutta en silti taitaisi vaihtaa virastotyöaikoihin. Hyvää vapaapäivää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaiset aamut ovat minullekin vaikeita. Olen kuitenkin huomannut, että vielä vaikeampaa on herätä "virastoaikaa varten" esim. klo 7.

      Poista
  4. Työaika on periaatteessa virka-aikaa, käytännössä 9-10 h/päivä ja välillä päivien tai viikon "ylimääräisiä" irtiottoja töistä, kuten tänään. Työpäivät ovat aikaraskaita, mutta vapaista nautin... Kahvittelua, museokäynti, myöhäinen lounas siiderin kera. Ihana, laiska vapaapäivä. Huomenna fiilis voi olla toinen, pomo ei taatusti ole saanut tehtyä kaikkia hommiani, joten saan kiriä kiinni pari päivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irtiotot kuulostavat hyvältä. Nauttisin varmaan itsekin siitä, että välillä tekisi pitemmän päivän, jonka saisi kuitattua vapailla.

      Poista
  5. Mäkin teen vuorotyötä, enkä tiedä, miten järjestäisin elämäni toimistotyöläisenä. Arkivapaat ovat ihan parasta, mutta toki se kolikon toinen puoli on melkein ainainen väsymys. Varsinkiin yövuorot ovat kyllä todella rankkoja. Olen aina välillä miettinyt "tavallisiin töihin" siirtymistä, mutta toisaalta jotenkin kuitenkin pidän tästä elämäntyylistä. Nyt olen päättän antaa elämän kuljettaa ja lakata stressaamisen, eiköhän se ratkaisu sieltä sitten tule.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ajatus pyörii välillä päässä: jaksanko tätä vielä viisikymppisenä? Minäkin tosin luotan siihen, että ratkaisu ilmaantuu aikanaan.

      Poista
  6. Tein pitkään vuorotyötä, yövuoroissa koira mukana :). Nyt onneksi saan määritellä työaikani aika pitkälle itse. "Kustannuspaikkapäivinä" teen tosi pitkiä päiviä ja paljon viikonloppujakin, joten pääsen myös hoitamaan asioita ruuhkattomina aikoina.

    Kotitoimistopäivinä otan vähän rennommin. Sitä paitsi kotona saa hommat tehtyä lyhyemmässä ajassa, kun kukaan ei keskeytä. Kaipaan silti työkavereita ja asiakaskontakteja, joten täysin kotitoimistolaiseksi minusta ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisi minustakin ihanteellisin työtapa: mahdollisuus valita työaikansa ja -paikkansa:)

      Poista
  7. Itse olen tehnyt aina nine to five -työtä, ja joskus mietin, millaista vuorotyö mahtaisi olla. Jos sitä voisikin syödä ja säästää kakkua eli ottaisin kyllä ne arkivapaat, mutta en haluaisi luopua vapaista viikonlopuistakaan. :-)

    Nautinnon lähteesi eli siideri ja lehdet kuulostaa ihanalta yhdistelmältä. Taidan minäkin nauttia perjantaina vapaaillasta samalla tavoin: laadukkaita naistenlehtiä ja kylmää siideriä. Kiitos hyvästä ideeasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa perjantaita, sehän on jo aivan käsillä!

      Poista
  8. Teen töitä klo kahdeksasta neljään ja se sopii minulle oikein hyvin.(Tosin nyt olen piiiitkällä saikulla). Mä en osaa tehdä mitään järkevää aamuisin jos olisi iltaan töihin meno, vahtisin vaan kelloa milloin pitää lähteä =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin meni aiemmin päivä ennen iltavuoroa ihan harakoille, mutta nykyään se menee mukavasti pojan kanssa puuhatessa:)

      Poista
  9. Se piti vielä sanoa, että uusin Gloria yllätti minutkin positiivisesti. Tilasin lehden juuri ja tuo oli eka numero joka tuli. Vielä ei ainakaan tilaaminen kaduta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Gloria taitaa olla suomalaisista naistenlehdistä suosikkini. Oliviakin on ihan ok mutta sen muotijutut ovat joskus mulle vähän liian out there. Gloria on tässä suhteessa klassisempi.

      Poista
  10. Tottunut vuorotyöhön, ei vaivaa sinänsä enää. Osaan melko hyvin nukkua myös 3-vuorotyössä väliajat. Pidän arkivapaista, tosin on alkanut rasittaa kun tuntuu ettei ikinä pääse näkemään ajan kanssa ketään normaalityötä tekeviä. Viikonloppu on vapaa vain noin kerran kuukaudessa joten se kasaa paineita viettää puolison ja lasten kanssa spesiaaliaikaa sen harvan kerran kun pääsee viettämään. Plörinäksihän se yleensä menee, ja usein takana sitten vielä jo 6-7 työvuoroa huipentuen yöhön/öihin joten väsyttääkin niin mahdottomasti... Onhan se joo hieman kuluttavampaa kuin säännöllinen työ olisi. Siitä kärsin että monesti mennään 1-vapailla eli esim. 3 päivää töitä, 1 vapaa, taas muutama työvuoro ja taas 1 vapaa... Luksusta on jos saan sen pidemmän työputken ja sitten ihanat 3 vapaata kerralla, se todella tuntuu mukavalta. Tosin nekin yleensä viikolla... No, puolensa kullakin työaikamuodolla, varmaan jokaisessa puolensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikessa on tosiaan puolet ja puolet. Hyvät unenlahjat ovat vuorotyössä tärkeitä ja sinulla on se kunnossa. Mutta kyllä kolmivuorotyö kuluttaa, väkisinkin. Itselläni ei tällä hetkellä ole yövuoroja, mutta niistäkin on kokemusta.

      Poista
  11. Olen itse tehnyt niin vuorotyötä kuin toimistotyötä 8-16. Täytyy sanoa, että itselleni paremmin sopii tämä säännöllinen työrytmi ja vapaat viikonloput (nautin niistä vieläkin samalla antaumuksella kuin vuorotyötä tehdessä)! Onneksi työpaikkani on Helsingin keskustassa ja meillä on sallittua lähteä kesken päivän käymään esim. pankissa. Välillä kyllä kadehdin vuorotyöläisiä, kun on arkivapaita ja pitkiä rauhallisia aamuja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa kun tietää, että viikonloppu on aina vapaa! Vuorotyöläinen ei aina tiedä edes, mikä viikonpäivä on...

      Poista
  12. Mä taas teen sellaista kausityötä että pimeimpään aikaan raadan kuin eläin, joskus 8-20 kuusi päivää viikossa, ja sitten mulla on kesäkuulta 4-5 kuukautta ihan vapaata! Talvella luulis olevan aivan sippi, mutta se yksikin vapaapäivä lataa kyllä akut, varsinkin kun, luojan kiitos!!, ei ole lapsia, eli voin tehdä ihan mitä lystää. Useimmiten rivakan lenkin jälkeen heittäydyn takan ääreen hyvän kahvijuoman ja juuri jonkin muotilehden kera :) Kesällä on niin ihana olla vapaa, että en vaihtaisi työtäni. Eniten nautin kaikenkaikkiaan vapaudesta käydä erilaisilla keikoilla ja konserteissa, näyttelyissä ja vaikka parin päivän extempore-reissuilla muissa kaupungeissa, nauttia niiden kahvila-, ravintola- ja kulttuuritarjonnasta ja shoppailla. Sidottuna rattaisiin, taaperoon tai työhön tämä olisi vaikeampaa järjestää, enkä lisäksi silloin siitä nauttisi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen projektiluontoisuus elämässä sopisi varmasti hyvin itsellenikin, kuulostaa mahtavalta! Mutta - kuten itsekin kirjoitit - lapset eivät oikein sovi kuvioon mukaan. Sain itsekin pitkään viettää tuota kuvailemaasi vapautta ja myönnän avoimesti, että sitä on monesti ikävä. Valintoja on kuitenkin tehtävä. Kuulostaa siltä, että sinä olet löytänyt sopivan tasapainon elämääsi.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.