sunnuntai 12. elokuuta 2012

oma huone

Haaveilen omasta tilasta, omasta huoneesta. Ehkä sellaisesta, jonka ovessa olisi sydämin ja pääkalloin koristeltu lappu "pojilta pääsy kielletty". Sinne tämän talouden ainoa nainen voisi vetäytyä teepannunsa, läppärinsä ja ompelukoneensa kanssa miettimään maailman menoa.


Oman huoneen tulisi olla ison tytön merkki. Minulla oli sellainen kolmevuotiaasta 24-vuotiaaksi, jolloin poikaystävä kantoi tavaransa yksiööni. Se oli yksineläjälle aikanaan kova paikka, mutta taisin sopeutua kohtuullisesti, sillä poikaystävästä tuli sittemmin aviomieheni. Rehellisyyden nimissä ei ole miehelläkään omaa huonetta tai tilaa. Kaksivuotiaalla pojallamme sen sijaan on. Ehkä siihen kuuluisaan "seuraavaan kotiin" tulee erilliset mies- ja naistilat, tiedä? Ajatus kuulostaa ainakin minusta loistavalta.



Blogin kirjoittaminen on oman tilan ottamista. Arki saattaa olla niin aikataulutettua, että ajan käyttäminen näiden tekstien kirjoittamiseen ja valokuvien ottamiseen on mitä suurinta itsekkyyttä. Luulen, että tämä itsekkyys pitää minut järjissäni. Tänään valtasin itselleni tilaa vähän konkreettisemminkin, kun kannoin ompelupöydän makuuhuoneen nurkkaukseen ja julistin kyseiset kolme neliötä omakseni. Valon puolesta tuossa olisi hyvä paikka myös meikkaamiseen, jos vain keksin jonkin käytännöllisen tavan säilyttää kosmetiikkaa käden ulottuvilla. Ompelupöydässä ei valitettavasti ole kuin yksi pieni laatikko.




Kelpaisiko oma huone kenellekään teistä lukijoista?

19 kommenttia:

  1. Kelpaisi, tänne yksi kappale kiitos. Luulen, että kuukauden päästä gradu-projektin alkaessa omaa huonetta minulle kaipaa koko perhe. Uskon, että asuntomarkkinoiden kovat neliöhinnat takaavat, etten saa omaa huonetta lähivuosina - pitää siis raivata omaa tilaa, vaikka tuollaisen ompelupöydän verran. Niin ja olla välillä itsekäs, ottaa aikaa itselle - silloin ainakin minä olen hieman rakastettavampi ihminen :)

    Ihanalta näyttää tuo sinun oma tilasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eipä taida kehäteiden sisäpuolelta löytyä kohtuuhintaista mies- tai naistilaa. Oletko miettinyt, missä aiot tehdä gradusi? Mulle aikanaan kirjasto oli ihan must. Mulla oli huolella valittu vakipaikka, se oli tärkeää:)

      Poista
    2. Juu, kovasti ollaan kotisaarelta katsottu uutta isompaa kotia, mutta kohtuuhintaisiksi niitä ei voi kutsua. Mä luulen, että mun gradupisteeni tulee löytämään paikkansa keittiöstä ja kokoan paperit tms. matskut omaan laatikkoonsa, jonka voi sitten korjata tarvittaessa pois. Mulle on myös tärkeää se, että kaikki tarvittava on käsillä kokoajan. Mutta kun sitä omaa tilaa ei ole, en halua että gradumatskut hyppii joka puolelta silmille ja välillä ne pitää korjata pois näkyvistä.

      Varmastikin tulee niitä kirjastopäiviä välillä ja kannan läppärin sinne mukanani.

      Poista
  2. Kyllä kelpaisi yksi sellainenkin minullekin. Kaipaan yksinoloa ja sitä (suht) pienten lasten kanssa ei ole liikaa. Pari kertaa vuodessa saan koko talon itselleni noin viikoksi (mies pakkaa itsensä ja lapset ja lähtee mummoloihin), ja silloin leijun ensimmäiset pari päivää euforisessa tilassa. Jokapäiväisessä arjessa jokin syväkeskittymistila tekisi hyvää - edes puoli tuntia päivässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta. Meillä on sama käytäntö, välillä yritetään antaa toiselle se oman kodin rauha edes pariksi päivää.

      Poista
  3. Itse sain juuri itselleni oman huoneen, kun poikaystävä meni toiseen kaupunkiin opiskelemaan ja itse muutin yhteen uuden kämppiksen kanssa. Täytyy kyllä myöntää, että on tämä oma huone aika ihana, kun sen sai sisustaa omalla tyylillä, ilman että karvainen osapuoli on valittamassa liiasta tyttömäisyydestä ;) Täytyypä yrittää nauttia tästä nyt nämä vuodet kun toinen on toisessa kaupungissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, meilläkin mies kommentoi "naistilaa" melko lisbetmäiseksi heti kotiin tultuaan. Nauti tosiaan nyt - joissain miehissä on se vika, että he haluavat osallistua kodin sisustamiseen!

      Poista
  4. Oi kun nätiksi olet tehnyt nurkkauksen! Täällä on kova asuntokuume päällä ja ei välttämättä omaa huonetta, mutta kaipaan lisää nimenomaan vaatteille säilytystilaa ja ehdottomasti täytyy löytyä ihana terassi/parveke, jonne voi vetäytyä kirjoittamaan vaikka blogia syysiltojen pimetessä viltin kera :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletteko ihan vakavissanne katselleet? Toivottavasti löytyy jokin kiva ja kriteerit täyttävä!

      Poista
  5. Haaveilen ihan samasta! Ehkä se on joku lapsuuden trauma kun jaoin huoneen aina siskoni kanssa -huomaa aikuisenakin haaveilevansa omasta huoneesta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti haave toteutuu jonain päivänä! (Viimeistään silloin, kun lapset muuttavat kotoa? Ainakin omat vanhempani ovat vallanneet minun ja sisarusteni huoneet takaisin itselleen. Yhdessä on kangaspuut ja toisessa rakennellaan lennokkeja :)

      Poista
  6. Hih, taitaa olla tuollainen oma huone aika monen naisen unelma. Itse ainakin tiedän, miten sen jo sisustaisinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virginia Woolfin hengessä! Mullakin on suunnitelmat valmiina siltä varalta, että haltiakummi sattuisi kerrankin paikalle toteuttamaan näitä loppumattomia toiveita:)

      Poista
  7. Ihana oma huone! =) Kelpais minullekin, vaikkakin tästä meidän työhuoneesta on nyt tullutkin vähän niin kuin minun huone.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämet ja pääkallot oveen sitten vaan:)

      Poista
  8. Ihana oma tila!
    Hei pakko kysyä, mistä on tuo vaaleanpunainen ihanuusmekko tuolla torsolla päällä?

    60-luvun kotelomekkoja rakastava Marie

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Marie, meillä on sitten yhteinen rakkauden kohde:) Mekko on Tara Jarmonilta, tarkemmin tässä postauksessa: http://lisbet-e.blogspot.fi/2012/08/tomorrow-ill-go-back-to-tara.html

      Poista
  9. No niinpä tietysti. Ihanan värinen.

    Omistan tuon samaisen vadelmanpunaisen Jarmonin mekon kuin sinulla. Marssin sen kanssa ompelijalle ja pyysin häntä tekemään pari kesämekkoa samalla kaavalla. Olen aika lyhyt, joten ompelija teki niistä minulle istuvammat. Ovat saaneet kehuja. Jarmon on ihana.

    -Marie-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen ajatellut, että voisin muokata jostain TJ:n mekosta kaavat mutta ajatuksen tasolle on jäänyt. Ompelijan puoleen kääntyminen kuulostaa hyvältä idealta. Se vadelmanpunainen on mullekin hitusen pitkä, muissa Jarmoneissani helman mitta on enemmän mieleeni.

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.